Hyvät ystävät, valtuutetut, virkamiehet ja katsojat

Taas on se aika vuodesta, kun päätetään tulevan vuoden budjetista. Nyt meillä on esitystä ollut tekemässä uusi kaupunginjohtajamme Minna Uschanoff sekä uusi kaupunginhallitus. Tilanne on haastava ja epävarma monella tapaa – pandemia, hyvinvointialueiden käynnistyminen sekä taloudellinen tilanne aiheuttavat uusia haasteita meille kaikille.

Ihan aluksi haluan kiittää tehdystä työstä. Matkailun ja yritteliäisyyden edistäminen, asuinalueiden kehityshankkeet, maankäytön uudistus, kulttuuripalvelutuotantoon panostaminen, HINKU-kuntahankkeet sekä kipeästi kaivattu ja toivottu uusi ympäristötarkastajan virka ovat hyviä askelia oikeaan suuntaan ja toivon todella, että nämä kehityskohteet ja edistysaskeleet myös konkreettisesti näkyvät tulevaisuuden Valkeakoskella.

Ja sitten siihen ei niin mukavaan asiaan eli tavoitteet vs. talouden raamit. Siinä on yhteensovitettavaa.

Siinä missä kaupunkia tulee uudistaa ja viedä eteenpäin, tulee meidän aina muistaa, että kaupungin perustehtävä on tuottaa hyvinvointia ja palveluja kuntalaisille. Tämä toki tarkoittaa sitä, että kaupungin talouteen on panostettava ja rahaa näiden palvelujen tuottamiseen on oltava. Jostakin raha on otettava, ja suurin kysymys vuodesta toiseen onkin se, että mistä ja keneltä. Sillä kuten vuosi sitten puheessani kerroin – kaupungilla ei ole omaa rahaa, vaan jokainen sentti ja euro on kerätty kaupunkilaisilta ja jokaisen sentin ja euron osalta me olemme vastuussa sen rahan oikeille omistajille – kaikille kaupunkilaisille.

Millaisella periaatteella me keräämme tuottoja kaupungin kassaan, kuka maksaa ja kenelle annetaan? Yhtälö ei missään nimessä ole helppo, ja siksi onkin tärkeää miettiä tarkkaan mitä meillä on voitettavana ja hävittävänä. Keskiössä tulisi kaikessa olla ihmisten hyvinvointi ja se, että jokainen pärjää – se että kaikki pidetään mukana. Reiluus ja kestävyys. Ja hyvinvoivat ihmiset tarvitsevat ympärilleen elinvoimaisen, tulevaisuuteen katsovan ja toimivan kaupungin. Kaupungin, joka myös uskaltaa kehittyä ja kehittää itseään.

Talouteen on budjetissa haettu tukea nostamalla esim. osinkotavoitetta Valkeakosken asunto-osakeyhtiötä. Toki totta on, että lähtökohtaisesti kaupungin sijoitusten tulisi tuottaa voittoa. Mutta miten voitto-oletus realisoituu, jos nähtävissä kuitenkin on, että välttämättä edes toimintoja sopeuttamalla ja tehostamalla tulosta ei ole mahdollista lisätä? Realisoituvatko tuotto-odotukset vuokrankorotuksina, jotka nimenomaan heikentävät jo ennestään heikossa asemassa olevien tilannetta vai saadaanko osingot todella toimintoja uudelleen järjestämällä ilman että heikennetään ihmisten toimeentuloa?

Budjettiesityksessä esitetään myös korotuksia kaupungin liiketilojen ja varastojen vuokriin. Siinä missä toisaalta strategisissa tavoitteissa halutaan uusia yrityksiä ja toimijoita kaupunkiin, toisaalta korotetaan vuokrakantoja. Onko tämä tavoitteen mukaista elinkeinopolitiikkaa?

Ja kuitenkin – jostakin se raha on tehtävä. Jonkun on maksettava, jotta me saamme vietyä kaupunkia eteenpäin. Nämä päätökset eivät koskaan ole helppoja, ja erityisen vaikeita ne tuntuvat olevan poliitikoille. Varmasti tänäänkin tulemme salissa kuulemaan monenlaisia perusteluja ja avauksia siitä, mitä ja miten rahoja tulisi jakaa. Täydellisiä ratkaisuja harvoin on – ei minullakaan niitä ole – on vain erilaisia näkemyksiä, kompromisseja ja perusteluja. Mutta toivottavaa olisi, että jokaisen meistä perustelut – silloin kun niitä edes esitetään – veisivät meitä eteenpäin, eivät taaksepäin.

Joten katsotaan eteenpäin.

Visioidaan kaupunki, joka on pystyssä vielä kymmenen vuoden päästäkin. Pelataanko Tehtiksellä vielä liigapelejä, pesiikö Heritynniemessä liito-oravia ja ovatko uudet yritykset löytäneet täältä oman mansikkapaikkansa? Kokevatko tulevaisuuden nuoret olevansa merkittäviä tälle kaupungille, pääsevätkö he osaksi päätöksentekoa? Otetaanko myös ne heikoimmassa asemassa olevat mukaan kehittämään kaupunkia uudenlaisen osallistamisen kautta? Lämpiääkö kaupunki vihreällä energialla ja sitooko maa sen hiilidioksidin, joka muutoin leviäisi ilmakehää lämmittämään? Minun haaveissani näin on.

Asukasluvun lasku on yksi suurimpia tulevaisuuden haasteita. Yhdeksi vetovoimatekijäksi muuttajille mainitaan elinvoimaiset ja läheiset viheralueet pientaloalueiden lähistöllä. Kuluneella viikolla saimme ilahduttavia uutisia, kun Luonnonperintösäätiö oli voittanut tarjouskilpailun 14 ha metsäalueesta Painon lähellä ja perustanut sinne suojelualueen. On kuitenkin surullista, että suojelualueiden perustaminen on yksityisten rahastojen varassa. Kaupungilla tulisi olla ilmastotyönsä tueksi selkeä metsänsuojeluohjelma, jonka avulla voitaisiin kartoittaa uudet suojelua tarvitsevat kohteet ja jossa voitaisiin myös turvata elinvoimaiset viher- ja virkistysalueet myös tuleville sukupolville. Esim. Heritynniemen suojelu ja valjastaminen koko kaupungin omaksi vihersatamaksi olisi myös ilmastoteko ja tulevaisuudessa palvelisi kaupungin tavoitetta vihreästä ja elinvoimaisesta kaupungista, jossa jokaisella on mahdollisuus hyvään ja toimivaan luontosuhteeseen.

Osallisuuden kokemus vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin merkittävästi. Avoimuus ja päätöksenteon läpinäkyvyys ovat avain jokaisen kaupunkilaisen osallistamiseen yhteiseen päätöksentekoon. Jo aikaisemmin mainitsin päätöksenteon perusteista, ja sen tärkeydestä. Toki kaupunginhallitus ja viranhaltijat joutuvat käsittelemään paljon asioita, joita ei esim. talous- tai yksityisyyssyistä voida julkisesti kertoa. Mutta valtaosa päätöksenteosta on julkista, ja julkista tulisi olla myös taustat, perustelut ja ryhmien kannat. Jokaisella kaupunkilaisella on oikeus kyseenalaistaa meidän päätöksiämme, ja mitä paremmin, avoimemmin ja laajemmin me voimme asioista keskustella ja niiden taustoja avata, sen paremmin me osallistamme ihmiset niiden päätösten taakse, ja sen paremmin me myös voimme seurata päätösten vaikutuksia. Olen aikaisemminkin liputtanut osallistavan budjetoinnin puolesta, ja teen sen taas – antamalla kaupunkilaisille konkreettisen mahdollisuuden vaikuttaa, me annamme mahdollisuuden uusille ideoille, uudenlaiselle päätöksenteolle ja uudelle toimeliaisuudelle.

Tulevaisuus on täynnä haasteita, ja yksi niistä suurista on työllistyminen ja työvoiman saatavuus. Entistä useampi nuori työllistyy suoraan mikroyrittäjäksi tai epätyypilliseen työsuhteeseen. Kaupungissa, jossa on totuttu ihannetilanteessa kulkemaan koulusta tehtaaseen ja siitä eläkkeelle, sopeutuminen uuteen on vähintäänkin haastavaa. Haastavaa, mutta ei mahdotonta. Pienenä kaupunkina meillä olisi mahdollisuus toimia joustavasti ja kehittää uusia yhteistyön muotoja pien- ja mikroyritysten välille, sekä ratkaista uudella tapaa erilaisia etätyömahdollisuuksia. Mahdollistaa uudenlaisten toimintamallien löytyminen. Sitouttaa opiskelijoita ja yrityksiä uudella tapaa kaupungin kehittämiseen. Tämä vaatii ajattelutavan muutoksen, sen hyväksymisen, että menneeseen ei ole paluuta. Ja miksi olisikaan, jos tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia.

Sillä niitä meillä on, jos vain haluamme niistä ottaa kiinni.

Share This

Sivustomme käyttää evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön sekä tietosuojakäytäntömme. Lisätietoja

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close